PUHET ORAVIL

Ei ollu tänäpä ensimäine kertta, ko mää jourui naurualaseks siit hyväst, et mää puhu elukoil. Se o ollu mul ain ittestäs selvä asia, et elukat ymmärtää puhet joskus paremminki ko ihmiset. Sitä paitti mää ole ain tottunu puhumaa niil tätä lapsuure kiält. Tiätysti, ko lapsen se elukoil puhumine o alkanu. Mitä vaste täsä ny sit olis matka varrel puhetyylii vahettanu...

Juu, mää oli iha tavallisel uimareisullani (vesi nyte 8-asteist) ja yks orava karas siin karul ja pysäs iha sihe keskel tiät. Tiätysti mää sanoi hänel, et men ny hyvä sylvi äkkii tiähes, enneko jäät auto al. Kaks kouluflikkaa rupes kattomaa minnuu pitkääs ja huamasim mää senki, et heit ihmetytti tämä kiäli. Mää sanoi, et tämä o semmost oravai kiält - eikä porilaiset täst vissii suutu. Naurettii sit vaa molemmi puali ja orava kiipes puuhuu turvaa.

Eile ehtoosti mää karasi pääkirjasto Metsoo Pohjola-Nordeni kokouksee ja alvuks siäl jutteli Terttu Lensu uurest kirjastas. Mää luule, et häne nimes o mu ikkäisilleni rario kuuntelijoil tuttu. Hän o vanha toimittaja ja ossaa puhhuu ja kirjottaa sillail, et hämäläisekki tykkää. Hän o hyvi luanikas ja tavallise olone, vaik Helssinki kirjamessuilki miätitää ny kovi sitä, et onko kukkaa loppuje lopuks tavalline. Ei tiätysti, jos tätä oikee ruppee funteeraamaa, mut mää tarkota täl ny vaa semmost luantevuut. Ko ei suurentel eikä piänentel ittees ja kirjaas, ni se o juur hyvä. Häne kirjas nimi o Mummo vastaan muu maailma, ja faarit ja lapsettomat ja lapselapsettomat kelpaa kuulema kaikki joukkoo. Tuntu silt, et Lensu myäntää mummu kommee titteli kaikil, joil o tullu hiukka elämäviisaut, mut iha erisorttisii saaraa silti ol. Faarei ei taitanu ol kuulijoitte joukos parrii rohkeet enempää, mut kovi heil annettii arvoo - ainaski semmosil, jokka ossaa tehr vaik remonttii. Taik ajjaa autoo. Me ikkääntynneet naiset huakailtii, et mist niit löytäs, mut joku tiäsi, et kyl niit vuakrataanki. No se o hyvä!

Minnuu huvitti sit viäl seki, ko Lensul oli iha prikulles samallaine nuaruuremuisto ko mullaki uurest tyäpaikast Ruattis. Hänki o siäl joskus nuaren flikkan ollu, josaki harjottelus. Tyäkaveri oli kysyny, et "Vill du komma och fika?". Hän oli vastannu: "Nej!" Mul kävi juur samallail, ko mää istui ensimäist päivää Uppsalas uures tyähuaneesani joskus 70-luvul. Mää sai tua sama kysymykse ja vastasi juur samallai, ko emmääkä tiätäny, mitä ihmet o "fika". Kaffeest ei puhuttu sannaaka. Kyl suamalaine vastaa varmuure vuaks kaikil ossaamillas kiälil "ei", jolsei oikee tiär, mitä  tarkotettaa. Ko Pentti Saarikoski oli sotalapsen Ruattis, hän sai lempinimekses Molotov, ko hänki vastas joka kysymyksee yhre sana lauseel "Nej".

Lensu muisteli sit semmostki, kui hänel oli tapahtunu josaki päi Eurooppaa semmone sählinki, et hänel ei ollu lentolippuu eikä rahhaa se ostamist varte. Sihe mailma aikaa ei ollu korttei. Ko hän oli ääni vapiste ruvennu kysymää virkailijalt, et mitä ihmet hän ny tekkee, ni joku oli koputtanu hänt siin jonos olkaapäähää ja sanonu, et kyl mää lainaa sul. Lainaaja oli ollu ruattalaine ja oli sanonu, et hän o tottunu luattamaa suamalaisii.

Mää ole itte saanu paljo samatapast kohteluu Pohjoismais. Enkä mää ol osannu eres pittää sitä minnää erikoisen asian. Mää muista semmosenki piäne taloyhtiö, josa mää asui poikani kans joskus kahreksakyment luvu alvus. Siäl oli vinttikerrokses yks piäni huane, joka ei ollu oikee kenenkä. Taik tiätysti taloyhtiö. Siin alapual asu nuari naine, joka pisti sin verhot ja mööpelit ja lamput ja sano mulleki, et jos sul tullee vaik Suamest viarait eikä ne mahru su piänee asuntoos, ni majot ne ton vinttikamarii. Nim mää tei.

Kellarikerrokses oli pinkishuane eikä sitä käyttäny oikee kukkaa. Yhtäkkii mu poikani ja häne kaveris sai päähääs, et tehrääs sin teatteri. Nin he teki ja siit tuliki hiano. Trappukäytävää he pisti mainokse ja myi lippui näytöksii. Jokku ostiki! Mää ole jälkeeppäi kauhistellu, et eiko me kysytty eres luppaa taloyhtiölt. En jaks muistaa, mut kyl kai sentä. Mut poikkipualist sannaa siit ei sanottu. Nyte mää ole asunu 16 vuat Suames ja kattellu meininkii suamalaisis taloyhtiöis. Täsä o vissi ero...

Mul o paljo semmossii tuttui, ko sannoo, et Ruattis o helpompi henkittää. O vaikee selliittää, mitä he sil tarkottaa, mut mää luule, et se o juur jottai tämmäst suvaittemist. Eikä tämä tarkot sitä, etteiko monil suamalaisil olis huanojaki kokemuksii Ruattist. Kyl heit o voitu kattel vähä pitki noka vart. Ei ol ain piretty sama-arvosin. Ne kokemukset täytyy yht hyvi ottaa huamioo. Tarttis ain osat nähr hyvät ja huanot pualet. Senki mää tiärä kokemuksest, et suame kiäle oikeuksist o paljo saatu käyr kärevääntöö ja saaraa viäläki, vaik se onki ny yks viralline vähemmistökiäli Ruattis.

Pori murre o vaa mu epäviralline vähemmistökiäleni, mut kyl mää meinaa sitä henkis pittää ja puhu sitä muilki ko oravil.