Kun tulee kaupunkiin ja näkee lehdenkulmasta, että muuan ikääntyvä playboy on mennyt naimisiin Välimeren rannoilla ja Yle on lähettänyt häät suorana lähetyksenä Suomessa, niin hoh-hoijaa... Kun kääntää sivua, saa tietää, että Strauss-Kahn lienee vapautumassa syytteistä. Totuus lienee karannut ikiajoiksi taivaanrannan taakse. Edessä on liian isot kasat rahaa. Kun käy Sastamalan kirjallisuuspäivillä, saa kuulla, että Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Venäjällä on tapettu noin 80 toimittajaa. Omaa kotiryssien aikaamme muisteltiin nyt naureskellen. Sitä ei muisteta, että aivan koko media oli tietyllä tavalla aivopesty, aivan joka ihminenkin, jopa Tuure Junnila, vaikka erituoksuisella saippualla. Mainitsen nimen siksi, että hänen puheenvuoronsa olivat ensimmäisiä, jotka saivat minut kiinnostumaan politiikasta. Tuli selville saamisen halua.
Selviydyin Sastamalasta ostamalla vain kaksi kirjaa. Periaatteessa en osta enää yhtään, sillä kirjastolaitoksemme toimii yhä aika hyvin - paitsi vieraskielisen kirjallisuuden osalta. Nyt mukaan tarttui Richard Sennettin Kunnioitus eriarvoisuuden maailmassa ja 1200-luvulla eläneen Mawlana Rumin runokirja Rakkaus on musta leijona. Molempia olen joskus lukenut (ja nyt toivon vain, etten löydä niitä jo entuudestaan kotoani, koska tämäkin paikka muistuttaa antikvariaattia). Yhdestä rakkaasta kirjasta luovuinkin. Olen joskus löytänyt Uppsalasta Katri Valan kokoelman Pesäpuu palaa, jonka hän oli signeerannut hoitajalleen vähän ennen kuolemaansa. Luulen, että nyt kirja pääsi hyvään kotiin, sillä sen osti nuori mies, joka kerää kirjailijoiden signeeraamia klassikkoteoksia.
Joo, humiskoon maailma ohi. Kesällä voi keskittyä elämään, joka sekin on varsin haurasta ainetta, jos ainetta lainkaan... Tein viime viikolla vaikean ja epätoivoisen yrityksen palauttaa pesästä pudonnut talitiaisenpoikanen takaisin kotikoloonsa. Raahasin valtavat tikkaat paikalle, panin pienen poikasen mukiin, etten olisi sitä ruhjonut, mutta kurkotus räystään yli johti siihen, että rääpäle mätkähti alas sementtiportaalle ja kuoli. Hyvin tavallinen tarina luonnossa, mutta pysähdytti minut katselemaan pikku ruumista, joka oli saanut kuljetetuksi geeninsä tuhansien onnellisten sattumien kautta tuhansien polvien takaa tähän pisteeseen, johon elämä sitten päättyi. Mökkivajan mustarastaanpoikaset sen sijaan voivat pulskasti. Olen julistanut vajan - puuceenkin - rauhoitetuksi alueeksi, mutta hain sieltä eilen airot, ja ohimennen kurkkasin pinon päällä olevaa pesää. Siellä oltiin hiljaa ja varuillaan nokat sievästi ojennuksessa. Emo oli jo opettanut, että nokka tukkoon, kun kaksijalkaisia liikkuu.
Ja jos jotkut vaikertavat hellettä, minä nautin. Vedessä voi lillua vaikka miten kauan. Nyt pilvistyy ja viilenee ja sekin tulee kuin tilauksesta. Odotan vieraita ensin Ruotsista ja sitten Norjasta. Ulkomaisista vieraista on aina se(kin) suuri ilo, että näkee oman ympäristönsä vähän toisenlaisin silmin. Kaikki näkeminen ei tuota iloa, mutta nähtävä on!
