Jaha. Tällaistako se sitten tulee olemaan - vanhuus nimittäin! En ole päässyt kolmeen päivään kulkemaan muuten kuin hiukan pyörällä, ja sekin on tapahtunut irvistellen. Sain idean suoristaa maalla olevaa sähkötolppaa ja kankesin ja lapioin soran ja kivenmurikat tolpan juurelta pois, jotta olisin voinut työntää pylvään suoraan. Kaikki onnistui siihen asti hyvin, kunnes iso, pyöreä murikka lähti vierimään ja vieri suoraan jalkapöytäni yli. Homma jäi silleen ja nyt istun kolmatta päivää sisällä, vaikka sää on ihana. Tylsää, mutta onneksi on paljon lukemista. Kjell Askildsenin matemaattisen tarkka kerronta viehättää minua ja edessäni on myös tanskalainen gradu Olavi Paavolaisesta. Se on mieluisaa luettavaa ja arvioitavaa, varsinkin, kun näkee, että kirjoittaja on osannut lukea myös sitä, mitä ei ole kirjoitettu. Se on tärkeä taito.
Kun konkkasin kauppaan ja edelläni asioi vanha rouva, joka halusi puhua, puhua, puhua kassanhoitajan kanssa, olin aivan kärsivällinen ja myötätuntoinen. Ajattelin, että nyt olen siinä koulussa, jossa opitaan unohtamaan kiire. Mutta peeveli, kun tekisi mieli puolukkametsään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti