Mielikin menee vähän loskaiseksi, kun on nollakeli. Uimareissu tuntui "kesäiseltä", kun veden ja ilman lämpötila oli sama. Tuli tunne, että näin ei "kuuluisi" olla. Mutta kummallisia ovat kaikki kuulumiset. Kun istuin illalla kuuntelemassa nautittavaa näytelmäkeskustelua Vihtorin Kirjastossa Hotelli Tammerissa, mietin kotimatkalla, milloin tämä muutos on tapahtunut, että ainoa luonnollinen yhteinen kieli on englanti, vaikka paikalla kököttää vain pohjoismaalaisia. Tanskalainen draamakirjailija ja norjalainen teatteriohjaaja olivat tulleet vierailulle. Juha Hurme edusti Suomea ja yleisön joukossa oli muita kirjailijoita.Kielenvaihdos on tapahtunut niin kauan sitten, ettei sitä kukaan enää ihmettele. Monenlaista samankaltaistumista siitä kuitenkin on seurannut.
Muistan opintojeni alkuajoilta, kuinka muuan professori kertoi, että oli opiskellut englantia vähän kuin salaa. Hänen isänsä oli ollut sitä mieltä, ettei moisella merirosvokielellä kannata itseään vaivata. Kyllä tuntuu kaukaiselta, vaikkeivät he ihan dinosaurusten aikalaisia olleet.
Niin maailma muuttuu, Eskoseni. Diskurssit sekaantuvat kaikilla tahoilla ja tasoilla. Uutta hengellistä musiikkia eri erota iskelmämusiikista mikään. Svengi on ihan sama. Lapsuudestani muistan diakonissan, joka paheksui jotain laulua siksi, että siinä voi aavistaa valssin tahtia. Laulussa taisi haiskahtaa synti, sillä syntiähän tanssiminen oli ja tanssimusiikki saman tien.
Rippikoulussa pappi sanoi, että tanssiminen on pystyasennossa harjoitettua haureutta. Pienessä tyttöringissämme ei kukaan tiennyt, mitä haureus on. Arvelimme, että ehkä jotain haaveksimista, koska lausumasta saattoi päätellä, että sitä voi tehdä vaakatasossakin. Jotain semmoista sen täytyi olla, joka liittyi Lauantain toivottuihin levyihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti