Mää vartoo ain kovi postii, vaikkei mittää semmost tul ennää ko enne. Nimittäi hianoi kirjeit. Mut nyte tuli jottai muut! Tuli 147-sivune plosa. Paksuu kiiltävää paperii. Täyn kommeit färikuvvii. Mää meinasi heittää se heti menemää, mut sit mää ajatteli, et mää tuteeraanki tämä sivu sivult, et mitä ihmine oikeesti vois näist törkötyksist tarvit. Ei mun tee miäli kylmäsavustettuu villisianiskaa, ei panettonnee (ko en eres tiär, mitä se o), ei luksusaamui, ei yhtikä mittää! (Millai aamui muka myyrää?) No juu, Stiga-nimine rattikelkka vois ol mukava. Semmost mää voisi toivoo vaik joulupukilt.
Kui tämmäne hullutus voi lainka ol mahrollist? En ymmär. Sillo harvo, ko mää jouru menemää johonki tavaratalloo, mul meinaa tul paniikki. Silmäi eres levittäytyy hehtaarikaupal turhaa roinaa ja rummii rääsyi. Jokku posliinit ja lasit o nättei, mut en ol tarvinnu uusii neljää- taik viiteekymmenee vuatee.
Nimpaljo kiukutti, et mää jo funteerasi, et mahranko klipsauttaa korti poikki. Kyl mää nimittäi tiärä, et tämmäne plosa o lähetetty kanta-asiakkail, joil o kortti. Minu kanta-asiakkuuteni o ain voinu pistää lainausmerkkeihi. Ja semmosenaki se taitaa loppuu juur ny.
Tänäpä olis ollu yliopisto Linna-salis Tamperee ympäristöyhristykse juhlaseminaari, josa o puhuttu, mimmone Tamperee pitäs ol vuan 2050. Mul tuli este, enkä päässy sin. Mut ei hyvält näyt. Mun tullee surkeeni tulevii sukupolvii. Me jätetää niil iha käsittämättömät onkelmat. Rotat ja varikset hee kansas sit hyärii, ko mukavammat lajit o hävinny... Eikä mittää voir, ko kulutuksel ja tuhlaamisel ei voir pan mittää rajoi. Tämä luamakunna kruunu o aikalai tyhmä.
Tämä purkaus loppuu nyte tähä ja mää ruppee tekemää joulupalloi. Mää ole kyllästyny sukkai vääntämissee ja nyte o palloi vuaro, mut nämä o vaikeempii ko mää luuli. Ne norjalaismiähet tämmäse villitykse pani alvul. Telkkaris näytettii, kui he tekkee niit ninko kone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti