Vuosi on päättymässä ja vieraita on tulossa ja pian päästään pyhistä! Minä huomaan olevani selvästi enemmän tylsän arjen ihminen kuin kaikenlaisten "pakollisten" juhlakuvioitten, vaikka eipä minua juuri kukaan enää mihinkään pakota. Omasta selkärangasta se lähtee, että lanttulaatikot ja muut söpsötykset on väsättävä ja riisipuuro keitettävä - ja vielä siihen Tanskassa opittuun syntisempään tyyliin, että kermaa ja vaniljaa ja mantelia sekaan... Nyt on sieni-savukalapiiras uunissa, vaikka sienet olivat vähällä unohtua! Olisipa se ollut, jos olisi vaujja lanttulaatikosta unohtunut lanttu... Olen töhelö podettuani viikon flunssaa, enkä ole voinut nyt edes uida. Johan siitä pää pimenee!
Muusta tylsyydestä. Mietin kulunutta vuotta. Maailma on ilmeisesti tullut valmiiksi, kun tämän päivän "Nokia" ovat kiukkuiset linnut, jotka linkoavat kiviä porsaitten taloihin. Joka puolelta maailmaa kuuluu , että bussipysäkilläkin on niin mukava pelata. Itse seison tuhat kertaa mieluummin vaikka missä sateessa ja tuulessa ja havainnoin. Aina kuulee ja näkee jotain ympäristöstä ja ihmisistä, aina voi tehdä johtopäätöksiä. Jos sulkeutuu pelin maailmaan, maailma sulkeutuu ympäriltä. Minusta SE olisi tylsää.
Mietin, että olen ollut koko elämäni semmoinen tylsimys, että lähinnä on tullut pelatuksi joulukorteilla sikaa ja sitten joskus Mustaa Pekkaa - jos nyt vähän kärjistän. Ei tyttöihminen olisi saanutkaan "haaskata" aikaa peleihin, mutta eivät ne minua ihmeesti kiehtoneetkaan. Tietysti sitten lapsen kanssa lautapelit tulivat tutuiksi, mutta aina riivasi hiukan huono omatunto, että tähänkö nyt aikani käytän, eikö pitäisi valmistaa luentoja tai siivota - ja jos ei pelannut, taas oli huono omatunto, että nyt en elä lapsen ehdoilla... Mutta hieman ihmetellen katson melko surullisen näköistä kansaa, joka takoo jotain hedelmäpelejä vai mitä pajatsoja ne ovat kauppojen seinustoilla. Niiden kimpussa on aina väkeä. Itse en ole koskaan tuntenut vähintäkään vetoa niiden puoleen. Tylsimys mikä tylsimys!
Lehtiä on tullut luetuksi melkoiset läjät nyt joulun seudulla, kirjoja vähemmän. Imagen tilauksen peruutin motkotuksen kera. Karmeita kiiltäviä kuvia muodista tai jostain yhtä käsittämättömästä. Ei kiitos. Koko paksussa uusimmassa julkaisussa yksi ainut lukemisen väärti juttu. Se oli Juha Itkosen esittely Coetzeen Kesästä. (Saas nähdä, saanko sen huomenna synttärilahjaksi, kuten olen toivonut.) Mutta koko media saa minut muiden "nuorten" tavoin ihmettelemään, miten "in" tomppelimaisuus nyt on. Muistan ajan, jolloin naureskeltiin SMP:n Eino Poutiaista, joka ei osannut sanoa d-äännettä. Hän oli tuhat kertaa sivistyneempi kuin eräät tämänhetkiset kansanedustajat ja muut puolijulkimot, joiden historiantajuttomuus ja muukin tietämättömyys on kammottavaa. Murehduttaa sitten sekin, kun taas kuulin erään nuoren fiksun perheen hautovan muuttoaikeita. He kokevat, ettei Suomi ole se maa, jossa he haluaisivat lapsensa kasvattaa. No, ei maastamuutosta joukkoilmiötä tule, ainakaan vielä, mutta joskus on hyvä huomata myös heikot signaalit.
Lisää tylsän murehtijan piireitäni: Kun ostin äsken kaupasta savusiian, tyrkyllä oli Kanadasta rahdattua pulleaa, kasvatettua "hormonisiikaa", kuten viattomalle myyjäparalle ärähdin. Hinta 7,95 kilo. Vieressä oli kotimaisia pienempiä siikoja, hinta 23,95 kilo. Minulle, joka en ole varakas, valinnan teko oli hinnasta huolimatta itsestäänselvyys. Ruokapolitiikkamme on ihan hullua niin kauan kuin emme halua maksaa ruoasta käypää hintaa. Ei suomalainen kalastaja ryve rahassa. Ja siat saavat pureksia toisiaan tiloissa, joissa eivät kääntymään pääse, kun haluamme halpaa kinkkua. Itse en ole ostanut häkkikanojen munia sen jälkeen, kun kävin kerran häkkikanalassa, "kanojen Auschwitzissa", jollaiseksi paikan nimesin. - Ja lisää tätä tylsyyttäni: en ymmärrä lainkaan, että joka seitsemäs ruokakassin sisältö päätyy kuulemma roskiin. Minulta ei päädy mitään. Ihan tylsästi lämmitän uudelleen ja varastoin ja pakastan.
Aiheesta toiseen: Koneelta katselin äsken Uutisia ikimetsästä -julkaisua, sähköistä siis. Siinä on upeita kuvia luonnosta semmoisena kuin se joskus on ollut. Sellaisia pieniä taskuja on onnistuttu vieläkin lunastamaan ja rauhoittamaan. Joidenkin mielestä tällaiset alueet ovat nyt "epänormaaleja" - tietysti ovatkin kulutuksesta ja tuhoamisesta humaltuneessa maailmassa. Olemme tottuneet aivan muunlaisiin maisemiin. Palaa mieleen apina, joka maalasi häkkinsä kalterit, kun käskettiin maalata maisema. Se oli tottunut näkemään kalterit. Mekin olemme tottuneet nimittämään metsiksi kaikenlaisia raiskioita. Eikä mediakaan tätä huomaa. Ei piittaa siitä, että yli 10 % Suomen eliölajeista on uhanalaisia, linnuista joka neljäs laji. Punaisella listalla on 37 % Suomen pesimälinnuista. Näistä ei revitä otsikoita, vaan euroista ja markoista, joita kyllä voidaan saada takaisin, mutta sukupuuttoon kuollutta lajia ei. Ei koskaan. Mutta näistä asioista kirjoittaa vain minunkaltaiseni tylsimys ja muutama muu ilonpilaaja.
No juu. Maailmasta on tullut Disneyland. Olen muuten käynyt sielläkin kerran, Floridassa. Koko ajan ihmettelin, mitä varten tämmöinen tivolitodellisuus on olemassa, muovimaailma. Ylilihavat ihmiset vaeltelivat muovimaailmassa ja ihailivat muovisukellusveneissä muovimerten muovihirviöitä ja muita otuksia, töllöttivät paraateja ja kulkueita, jotka eivät jääneet prameudessaan ja kammottavassa kukkamäärässään jälkeen tuon erään itäisen tyypin Lincolnin katolla tapahtuneesta viimeisestä matkasta. Ihminen on leikkivä laji, homo ludens, joka huvittaa itsensä kuoliaaksi, kuten amerikkalaiset viestinnän tutkijat jo kymmeniä vuosia sitten sanoivat. Tieto on epämiellyttävää, huvi miellyttävää.
Nyt uunikello soi ja tämä tylsimys lopettaa tämän jeremiadin. Olen saanut ystäviltä antoisia, ajattelemisen arvoisia kommentteja sähköpostitse moneen juttuuni ja olen niistä kiitollinen, kuten olen sanonutkin. He eivät halua "palstoille" tai mihinkään tämmöiseen julkiseen tai puolijulkiseen ja oudoksun minäkin tätä. Koetanpa tulevana vuonna komentaa itseäni enemmän muuhun kirjoittamiseen.
Ja kaikkien madonlukujen jälkeen sanon vain, että on äärettömän ihanaa mennä taas valoa kohti. Tänään paistoi aurinko. Lokkeja lenteli Tampereen taivaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti